Järki käteen ilmastokeskustelussa

Pääkaupungistamme kantautui tällä viikolla korviin särähtäviä viestejä etenkin ruoantuottajille. Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa linjattiin, että maidon ja lihan kulutus tulee puolittaa kaupungin toiminnassa vuoteen 2025 mennessä. Tämä sai alkunsa Atte Harjanteen aloitteesta, jossa todetaan, että yksi merkittävimmistä ilmastopäästöjen aiheuttajista on ruoantuotanto ja sillä on myös suuria vaikutuksia ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin. Hänen mukaansa tähän ratkaisu on vähentää eläinperäisten tuotteiden osuutta ravinnosta. Myös helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Otto Meri teki aloitteen maidon tarjoamisen lopettamiseksi kaupungin tiloissa. Ihminen ei kuulemma tarvitse maitoa mihinkään. Noh, ihminen voi elää ilman montaa muutakin asiaa, mutta se lienee jokaisen oma asia päättää? Julkisissa ruokaloissa tarjotun ruoan tulee perustua ravintosuosituksiin ja kuluttajilla oltava vara valita itse. Eläinperäiset elintarvikkeet ovat hyviä ravinnonlähteitä ja sopivassa määrin käytettynä terveyden kannalta tärkeitä.

Arjessamme ilmastopäästöjä tosiaan aiheutuu ruoasta, mutta myös liikkumisesta, asumisesta, sekä tavaroiden ja palveluiden kulutuksesta. Ihmettelen, miksi ensimmäisenä käydään ihmiselle välttämättömän tarpeen eli ruoan kimppuun ja elinkeinon, jossa jo nyt tehdään merkittäviä ilmastotekoja. Samaan aikaan esimerkiksi kertakäyttökulttuuri on hyvin yleinen ilmiö niin kodinkoneissa, huonekaluissa kuin vaatteissakin. Ruoan osalta ei ole yksiselitteistä, että kasvisruoalla olisi eläinperäistä tuotetta pienempi hiilijalanjälki. Ruoan alkuperällä, tuotanto- ja valmistustavalla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Yhteinen tahtotila on lisätä maatalouden kestävyyttä myös ilmastonäkökulmasta, mutta millaista viestiä ruoantuottajat ovat tällä viikolla saaneet pääkaupunkimme suunnalta? Kannustavaa? Olisiko aika tulla tutustumaan tänne maaseudulle, millaisia ilmastotekoja täällä tehdään? Saattaisitte yllättyä!

© Noora Ratilainen 2019

Julkisissa hankinnoissa voitaisiin kasvattaa kotimaisen ruuan osuutta. Ulkomaista alkuperää olevaa ruokaa käytettäessä, sen tulisi täyttää kotimaisen tuotannon laatuvaatimukset, jotka ovat tiukkoja suomalaista tuottajaa kohtaan. Kohdistamalla julkisen sektorin suuria ostovolyymeja yhä enemmän kotimaiseen ruoantuotantoon, lisää se positiivisia kerrannaisvaikutuksia esimerkiksi hyvinvoinnin ja talouden näkökulmasta.

Lihan- tai maidonkulutus ei tule maailmasta loppumaan, joten kotimaisen ruoantuotannon heikentämisellä on päinvastainen vaikutus eläinten hyvinvointiin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Siirtämällä ruoantuotanto muualle maailmaan, ei alan kehittäminen ja toimenpiteet ole enää omissa käsissä. Kuka silloin määrittää ruoan laatuun, turvallisuuteen ja eettisyyteen liittyvät kriteerit? Mistä silloin tiedetään, mitä lautaselle saadaan, jos pakkauksessa lukee EU tai muut kuin EU maat?

En ihmettele, jos monelle tulee ristiriitainen tai ahdistunut olo lukiessaan tutkimuksia, uutisia tai keskustelua ilmastonmuutoksen ympärillä. Niiden sävy on usein syyllistävä tai painostava. Toisinaan vielä viesteiltään ristiriitaisia riippuen näkökulmasta. Teet niin tai näin, niin sekään ei välttämättä ole hyvä. Ruoka on henkilökohtainen asia ja jokaisen on hyvä tiedostaa ruokavalionsa vaikutukset ilmastoon. Silloin olisi hyvä myös ottaa selvää, miten ulkomainen ja kotimainen ruoantuotanto eroavat toisistaan. Ulkomaisia tutkimuksia voi harvoin verrata suoraan Suomeen.

Ilmastoahdistuksen sijaan minä olen ennemminkin luottavainen siihen, että opiskelemallani luonnonvara-alalla on valtavasti mahdollisuuksia ja kykyä olla ratkaisijana monissa ilmastokysymyksissä. Maataloudessa tullaan pääsemään yhä hiilineutraalimmaksi, sillä asian ympärillä tehdään tutkimuksia ja toimenpiteitä jatkuvasti.

© Noora Ratilainen 2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *