Mitä ruoka minulle merkitsee

Ruoka tuo yhteen perheen ja ystävät, se on mukana arjessa sekä juhlassa. Siihen liittyy paljon erilaisia merkityksiä, tunnelatauksia ja näkökulmia. On olemassa monenlaisia ruokavalioita ja -trendejä. Se, mikä meitä kaikkia kuitenkin yhdistää on päivittäinen tarve syödä.

Lapsuudesta opitut arvot ja tavat ovat luoneet pohjan sille, mitä ruoka minulle merkitsee. Ruoan kotimaisuus on ollut aina tärkeässä roolissa, kun ollaan kauppareissuilla tehty ruokaostoksia ja pongailtu siskojen kanssa Hyvää Suomesta -merkkiä. Kotoa on myös lähtöisin arvostus ruoantuottajia kohtaan, joka on viime vuosina vain kasvanut ymmärryksen lisääntyessä alasta opintojen ja käytännön kokemuksen myötä. Myös riistaa ja kalaa on ollut pöydässä jo lapsuusajoista asti. Kesäisin haettiin sisarusten kanssa kasvimaalta erilaisia kesäherkkuja ruokapöytään sekä käytiin yhdessä keräämässä sieniä ja marjoja.

Nuoruudessani on myös aikakausi, jossa omat tietoni ja arvoni taistelivat erilaisten uusien ulkopuolisten vaikutteiden kanssa. Lukiossa erään lempiaineeni oppitunnilla meille näytettiin video, jossa eläimiä kohdeltiin kamalilla tavoilla. Video oli järkyttävää katsottavaa, joku lähti luokasta pois ja monella nousi kyyneleet silmiin. Tuon tunnin jälkeen ei enää tehnyt mieli syödä lihaa. Eräänä viikonloppuna kotona käymässä ollessani käytiin pitkiä keskusteluita kotimaisesta lihantuotannosta ja lihansyönnistä vanhempieni kanssa. Aikansa otti myöntää, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin arvostamani auktoriteetin kautta sain ymmärtää.

Myöhemmin mietin, miten tällaiset kokemukset jäävät vaikuttamaan nuorten elämään, joilla ei ole välttämättä ollenkaan kosketuspintaa maatalouteen? Tunnilla näytettyä videota oli kuvattu ulkomailta, mutta miksi sitä ei tuotu ilmi? Näin jälkeenpäin mietin, mikä on mahtanut olla opettajan perimmäinen syy näyttää tällaista materiaalia, oma ideologia? Tämän kokemuksen myötä ymmärsin, miten suuri vaikutus voi vastaavassa asemassa olevan ihmisen toiminnalla olla vääristyneisiin käsityksiin esimerkiksi ruoantuotannosta. Se on opettanut lähdekriittisyyttä ja toiminut kimmokkeena lähteä tuomaan alasta tietoa ja oikaisemaan vääriä olettamuksia. Lähdettyäni mukaan MTK:n ja maaseutunuorten toimintaan olen ollut mukana erilaisissa tapahtumissa kertomassa kotimaisesta ruoasta ja tuomassa kotimaista ruoantuotantoa lähemmäksi kuluttajia. Myös esimerkiksi kouluvierailut ovat omalta osaltaan tärkeitä lisäämään nuorten tietoa sekä kiinnostusta alasta.

Viime vuosina lähiruoka on nostanut suosiotaan ja kiinnostus ruoan alkuperään on kasvanut. Ruoan kotimaisuus on perheelleni tärkeä valintakriteeri kaupassa, minkä takia tykkäämme hyödyntää kotimaisia sesonkituotteita vuodenaikojen mukaan. Ostamme myös paljon paikallisia tuotteita suoraan tuottajalta, koska niiden tuoreus on aivan omaa luokkaansa. Samalla voimme vaikuttaa myös lähialueemme elinvoimaisuuteen. Käyttämiämme ulkomailta tuotuja ruokia ovat hedelmät ja tuotteet, joita ei ole kotimaisena saatavana. Tosin monia ulkomaisia tuotteita tulee usein korvattua mahdollisuuksien mukaan erilaisilla kotimaisilla tuotteilla, esimerkiksi riisin sijaan kotimaisia kaura-, ohra- tai härkäpaputuotteita.

Mieheni metsästys- ja kalastusharrastusten myötä syömme viikoittain myös riistaa ja kalaa. Riista- ja kalaruoat ovat lähiruokaa parhaimmillaan. Siinä missä metsästysharrastuksen myötä saadaan monipuolista ruokaa pöytään, kuuluvat myös riistan- ja luonnonhoitotyöt metsästäjän arkeen. Riistaa ruokitaan, linnuille tehdään pesäpönttöjä, minkkejä, supikoiria ja muita pienpetoja pyydetään. Kotitilallani on joinakin vuosina ollut myös riistapeltoja ja nykyisin on laaja kosteikko niemessä, joka parantaa alueen monimuotoisuutta. Omat lapset ovat myös pienestä pitäen kulkeneet mukana marjassa, sienessä, kalassa, metsällä ja muilla retkillä, joista on tehty suuri osa perheen yhteisistä hetkistä ja muistoista. Lapsille kerrotaan, mistä ruoka tulee sekä kuinka luontoa ja ruokaa tulee arvostaa. Luonto on aina ollut voimaannuttava paikka, jossa mieli kevenee.

© Noora Ratilainen 2019

Ruoka ei ole pelkästään ravintoa, jolla tyydytetään nälkä tai päivittäinen kaloritarve. Se on osa identiteettiä ja hyvinvointia. Arkiruokana meillä on tapana tehdä useamman päivän kestäviä keittoja, laatikoita tai pataruokia, kun taas viikonloppuna on mukava kokeilla erilaisia reseptejä ja käyttää enemmän aikaa ruoanlaittoon. Ruokahävikki minimoidaan ja riistasta hyödynnetään kaikki mahdollisimman hyvin. Minulle on tärkeää ruoan alkuperän tunteminen, luonnolliset ja puhtaat raaka-aineet sekä eettisyys. Mitä lähempää ruoka tulee, sitä paremmin tuntee sen reitin pöytään ja tietää mitä suuhunsa laittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *