Pellolta pöytään

Olipa kerran Suomi, joka oli elintarvikesektoriltaan suljettu talous. Erilaiset tuontitullit ja -lisenssit turvasivat alkutuotantoa ja elintarviketeollisuutta ulkomaiselta kilpailulta. Omat oli haasteensa maataloudessa myös tuohon aikaan, mutta EU jäsenyyden myötä oltiin aivan uuden äärellä. Tuottajahintojen laskua kompensoimaan tulivat tuet, byrokratia tiloilla lisääntyi ja kilpailu koveni. Markkinoiden laajetessa alettiin kilpailla maiden kanssa, joissa ruokaa tuotetaan halvemmalla. Erilaiset tuotanto-olosuhteet sekä erot maatalouden sääntelyssä vaikuttavat kotimaisen alkutuotannon mahdollisuuksiin kilpailla ulkomaisten kanssa.

© Noora Ratilainen 2019

Tämä uusi kilpailutilanne muutti elintarvikeketjun eri toimijoiden vahvuuksia neuvotella omista eduistaan suhteessa toisiinsa. Alkutuotanto neuvottelee useimmiten pakkaamoiden/ tukkujen (erityisesti avomaa- ja kasvihuoneviljelijät) tai elintarviketeollisuuden kanssa. Tuottajille maksettavasta hinnasta vastaa siis jalostava teollisuus, joka Suomessa on osin tuottajien itsensä omistama. Elintarviketeollisuus puolestaan neuvottelee kaupan kanssa, jonka neuvottelu- ja päätäntävaltaa on lisännyt päivittäistavarakaupan keskittyminen kolmelle suurelle toimijalle. S-ryhmä hallitsee markkinoita 46,4 % osuudella, seuraavana K-ryhmä 36,1 % ja kolmantena Lidl 9,6%.

Päivittäistavarakaupan keskittyminen on heikentänyt elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon neuvotteluasemaa. Erityisesti epätasapainoa on luonut private label -tuotteiden osuuden kasvaminen markkinoilla. Ne ovat kaupan omia merkkejä, kuten Kotimaista, X-tra, Pirkka, K-menu, Ziip ja Priima. Lidlin koko strategia perustuu omiin merkkeihin, joita on 75 % valikoimasta. Kaupan rooli on private -label tuotteissa sekä sen valmistuttaja, että myyjä, jolloin tuotteet ovat sille erittäin vahva strateginen väline hallita tuoteryhmien sisäistä kilpailua. Alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden kannalta ongelma piilee siinä, että nämä tuotteet ovat tappiin asti kilpailutettuja. Lyhimmillään kauppa kilpailuttaa tuotteiden valmistuksen jopa 4 kuukauden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotteen valmistajan alkaessa esimerkiksi nostaa hintaa tai muuten ”hankalaksi”, niin kaupan on helppo vaihtaa toimittajaa. Tästä syystä tuotteen valmistaja ja alkuperä voivat muuttua tiuhaan. Tänään tuotteen alkuperämaa voi olla Suomi ja puolen vuoden päästä joku muu. Valmistajasta riippumatta tuotteen ulkoasu säilyy kuitenkin samana.

Kuluttajaa hämmentää tuottajien ärtymys kaupan omien merkkien suosimisesta. Siinähän tuetaan kotimaista ruoantuotantoa? Siinäpä se hankaluus juuri onkin. Kyllä se on parempi, että ostetaan kaupan omia merkkejä, jotka ovat kotimaisista raaka-aineista valmistettuja kuin ulkomaisia. Jäävät eurot ainakin kotimaahan, mutta paljonko ja kenelle? Tuotteen vastuullisuutta olisi hyvä pohtia ostopäätöstä tehtäessä useammalta eri kannalta, kuin vain hinnan perusteella.

Lisäksi erityisesti S-ryhmä on markkinoinut näyttävästi ruoan halpuutuksesta, joka luo monessa tapauksessa vääriä mielikuvia kuluttajille ruoan arvosta. Saksalainen halpakauppaketju Lidl on vahvistanut asemaansa päivittäistavarakaupan markkinoilla, minkä takia kaupoille hinta on tullut yhä tärkeämmäksi kilpailukeinoksi. Halpuutus on ollut keino vastata tähän kilpailuun, mutta suunta on väärä, kun mietitään elintarvikeketjun kestävyyttä ja tulon tasapuolista jakautumista. Kovasti S-ryhmä jaksaa kertoa ottavansa halpuutuksen omasta katteestaan, mutta samaan aikaan sillä jää ylijäämää jaettavaksi asti. Alkutuotanto puolestaan kärvistelee tuotannon kannattamattomuuden kanssa. Olisiko kaupan aika ottaa suunta kohti reiluutusta, jossa myös alkutuotanto saa työlleen sille kuuluvaa vastinetta.

Kaupoille täytyy toki myös antaa tunnustusta kotimaisen ruoan positiivisesta tukemisesta. Esimerkiksi K-Market Simontorin kauppias käyttää kaupassaan Hyvää Suomesta -merkkiä hyllynreunaetiketissä, jotta asiakkaat löytäisivät suomalaiset ruokatuotteet helpommin. Tämä on tärkeää, koska monet tuotteet voidaan nimen, valmistajan tai Suomessa valmistettu – merkkien takia mieltää olevan valmistettu kotimaisista raaka-aineista. Pelkkä sinivalkoinen logo ei takaa tuotteen raaka-aineiden kotimaisuutta.

Kuva: Hyvää Suomesta (lähde)

Alkutuotannon sääntely mm. erilaisten ympäristö- ja eläinsuojelusäännöksien, lupa- ja tukipolitiikan muodossa asettaa alkutuotannolle lisäkustannuksia. Sääntelyn ansiosta kotimainen ruoka on puhtaudessaan ja laadukkuudessaan maailman kärkikastia. Sääntely kuitenkin heikentää kotimaisen alkutuotannon tehokkuutta kilpailla ulkomaisten kanssa, kun maahamme voidaan tuoda elintarvikkeita, joihin ei päde yhtä tiukka sääntely. Esimerkiksi lääkkeiden hallintaan ja antibioottien käyttöön, eläintautivalvontaan, tuhoeläintorjuntaan ja kasvinsuojeluun liittyviä säännöksiä, sekä ympäristövalvonnan säädöksiä säännellään Suomessa tiukemmin kuin direktiivin minimivaatimus vaatii. Myös julkisissa hankinnoissa tulee yhä enemmän kiinnittää huomiota, ettei asiakkaille tarjota ulkomaalaisia elintarvikkeita tai niistä tehtyjä jalosteita, joiden tuotanto on Suomen lakien vastaista. Julkisen sektorin suuret ostovolyymit tulee kohdistaa kotimaiseen ruoantuotantoon, jolloin sillä lisätään hyvinvointia, kestävyyttä ja työllisyyttä.

Ajat ovat olleet monilla tiloilla vaikeita, mutta horisontissa on näkyvissä paljon valoa ja positiivisia muutoksia alkutuotannon aseman parantamiseksi. Euroopan parlamentti on hyväksynyt tänä vuonna uudet säännöt, jotka suojaavat viljelijöitä isojen ostajien epäterveiltä kauppatavoilta. Tällä pyritään tulonjaon oikeudenmukaisempaan jakautumiseen tuottajien neuvotteluasemaa vahvistamalla ja epäterveitä kauppatapoja kitkemällä. Myös hallitusohjelmaan on tehty kirjaus päivittäistavarakauppojen ylivoimaisen neuvotteluaseman hillitsemisestä lainsäädännöllisin toimin, esimerkiksi private label tuotteet. Päivittäistavaraliikkeet myös velvoitetaan jakamaan elintarvikkeiden kulutustietoja kuluttajan tietosuoja turvaten, jolloin elintarviketeollisuus saa arvokasta tietoa tuotteista, joihin kannattaa panostaa. Myös tänä vuonna voimaan tullut asetus ruokailupaikkojen lihan alkuperästä on huikea askel oikeaan suuntaan.

© Noora Ratilainen 2019

Tuottajat tekevät päivittäin arvokasta työtä maamme hyvinvoinnin eteen. Heillä on avaimet käsissään niin kansan terveyden kuin luonnon hyvinvoinnin näkökulmista. Maatalouden syyttelyn, sääntelyn, velvoitteiden lisäämisen on tultava päätökseen ja etsittävä yhä kovemmin ratkaisuja, joilla turvataan myös elintarvikeketjun tärkeimmän lenkin eli tuottajien asema. Tuottajien itsensä täytyy myös tulla esiin ja yhdessä tekemällä saavuttaa enemmän.

Suomessa vietetään parhaillaan keskikesän juhlaa ja kauppoihin saadaan pian yhä monipuolisemmin kotimaisia sesonkituotteita. Poimi sinäkin ostoskassiisi kaupoissa ja toreilla käydessäsi kotimaista kestävästi tuotettua, maukasta ja puhdasta ruokaa.

Lähteitä:
https://www.kkv.fi/globalassets/kkv-suomi/julkaisut/selvitykset/2013/kkv-selvityksia-2-2013.pdf
https://www.pty.fi/julkaisut/tilastot/
https://www.hyvaasuomesta.fi/suomalainen-ruoka/apua-merkkiviidakkoon
http://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20190307IPR30742/uudet-eu-saannot-puuttuvat-epaterveisiin-kaupan-kaytantoihin
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161359/MMM_3_2019_Turvallista%20ruokaa%20Suomesta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *