Rakkaudesta lajiin

Selailin vanhempieni luona vanhoja valokuvia ja kuuntelin tarinoita vuosien takaa. Osa kuvista oli niin vanhoja, että pystyi vain arvailemaan millaisia olivat tuon ajan tilallisten arki ja ajatukset. Kuvien kautta näki myös, kuinka tila on vuosien varrella kehittynyt. Ajat ovat muuttuneet paljon jo muutaman sukupolven elinaikana, mutta se mikä kuitenkin säilyy sukupolvelta toiselle, on kuvistakin välittyvä läheinen suhde luontoon sekä usko suomalaiseen maatalouteen ja maaseutuun.

Kesän lypsyasema pellolla
Noora Ratilainen 2019 © 

Etsimme käsiimme myös tilan vanhoja asiakirjoja, joista selvisi vuosilukuja tilan erilaisista vaiheista. Niemelän tila on kotitilani, jossa vanhempani Heikki ja Tea Väänänen ovat jatkajia 12. sukupolvessa. Tuvan seinätaulu kertoo Jynkänniemen kantatilan olleen suvussamme vuodesta 1650. Niemelän ensimmäinen asuinrakennus on rakennettu Heikin isovanhempien aikaan 1930 -luvulla. Niemelän tilan tarina alkaa vuodesta 1937, jolloin se on lohkottu Jynkänniemen kantatilasta Heikin isovanhemmille. Tilalle rakennettiin navetta lypsykarjalle vuonna 1940. Tuohon aikaan elettiin Suomessa vaaran vuosia ja useista elintarvikkeista oli pulaa meneillään olleiden sotien vuoksi.

Sotien jälkeen 1950 -luvulla Suomi oli vielä vahvasti maaseutuyhteiskunta, sillä noin kaksi kolmasosaa suomalaisista asui maaseudulla ja työpaikoista noin puolet oli maa- ja metsätaloudessa. Sotien päätyttyä alkoi hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen, jonka yhtenä muutoksen moottorina toimi maatalous. Yhteisöllisyys, pyrkimys omavaraisuuteen ja elämän peruspuitteiden rakentamiseen saivat aikaan haluttua muutosta parempaan. Isäni vanhemmat tulivat jatkajiksi Niemelän tilalle 1954. Tilalle ostettiin peltoa ja metsää ukin sisaruksilta sekä ensimmäinen puimuri 1950 – luvun lopulla.

1960 – 70 luvulla elettiin murroksen aikaa, kun Suomi alkoi teollistua ja kaupungistua. Traktoreiden yleistyessä maaseudulla työn tuottavuus parani nopeasti uuden tekniikan käyttöönoton myötä. Kaupungistuminen vauhdittui, kun tiloilla ei riittänyt enää töitä kaikille ja nuoret lähtivät opiskelemaan sekä töihin muualle. 1970- luvun alusta alkaen suurin osa suomalaisista on asunut kaupungeissa. Tuon ajan kaupunkilaisilla oli vahvat juuret maaseudulla ja heistä useimmat olivat lypsäneet lehmiä sekä tehneet heinätöitä. Niemelän tilalla oli 1960 -luvulla noin 20 lypsylehmää, nuorkarjaa ja 3 hevosta. Peltoa tilalla oli noin 30 ja metsää 50 hehtaaria. Niemelän tilan nykyinen asuinrakennus rakennettiin 1970 – luvulla ja samoihin aikoihin laajennettiin navetta 50 lehmälle ja nuorkarjalle. Tila osti 1970 -luvun loppupuolella Tuovilanlahdesta peltoa ja metsää.

1980 – luvulla maataloudessa oli ylituotantoa, jota pyrittiin purkamaan muun muassa kiintiöillä ja joidenkin tuotantosuuntien muuttamisella luvanvaraisiksi. Niemelän tilalle vuokrattiin 1980 -luvun alussa peltoa Tuovilanlahdesta ja uusittiin konekantaa saman vuosikymmenen lopussa. Vanhempani tulivat jatkajiksi tilalle vuonna 1989. Sukupolvenvaihdoksen aikaan korot olivat matalalla, mutta 1990 -luvun alun laman myötä lainojen korot nousivat jopa 18 %, minkä seurauksena Niemelän tilan likviditeettilaskelmat menivät pian uusiksi.

Vuonna 1992 vähennettiin parsipaikkoja 40 lypsävään ja alettiin kasvattamaan tilan sonnit itse. Tilalla oli tuohon aikaan yli 100 – päinen karja mukaan lukien nuorkarja ja vasikat. Mukaan mahtui myös muutamia vuohia ja lampaita. Tilalla oli parsilypsy, säilörehu jaettiin navetan päässä olevasta rehusiilosta ajettavalla rehukoneella lehmille, hiehoille ja sonneille sekä väkirehut kiskoruokkijalla. Nuorkarjalle ja vasikoille rehut jaettiin käsin. Äitini oli 1990 -luvulla mukana myös Maitomaakareissa, kuuden tilan yhteistyöprojektissa, jossa he valmistivat tilan tuotannosta riippuen erilaisia tuotteita. Niemelän tilan lehmän- ja vuohenmaidosta valmistettiin noin vuoden kypsytettyä tilsit juustoa, sekä vuohenmaidosta vuohenjuustoa.

Pian tämän jälkeen vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Tiloilla oltiin uuden edessä, kun tuottajahintojen laskua kompensoitiin erilaisilla tukimuodoilla ja byrokratian määrä tiloilla lisääntyi. Maatilojen rakennekehitys on vauhdittunut kannattavuuden heiketessä erilaisten hinta-, kilpailu- ja kustannuspaineiden takia. Tilat ovat vastanneet kiristyneeseen taloustilanteeseen, joko kasvattamalla nykyistä toimintaansa, luopumalla tuotannosta tai monipuolistamalla yritystoimintaansa. Vajaan 25 vuoden aikana eli lähes omana elinaikanani maatilojen lukumäärä on vähentynyt 95 562 tilasta 50 474 tilaan eli yli 47 %. Tuotannon taso on kuitenkin säilynyt lähes ennallaan jatkavien tilojen laajentaessa toimintaansa.

Myös Niemelän tilalla oltiin suuren päätöksen edessä 2000 – luvun alussa. Pitkän puntaroinnin jälkeen Niemelän tilalla päädyttiin luopumaan karjasta vuonna 2004. Tämän jälkeen tilan pääelinkeinona on ollut kasvinviljely yhdessä metsätalouden ja koneurakoinnin kanssa. Tilalla päätettiin investoida samana vuonna kasvinviljelyyn uuden kuivaajan muodossa kahden muun tilan kanssa. Tilan yritystoiminta myös monipuolistui, kun ammattikalastus tuli osaksi tilan elinkeinoa vuonna 2010.  Tilalle ostettiin vuonna 2010 metsää, jolloin tilan nykyinen metsän pinta-ala on noin 100 hehtaaria. Tilan peltoala noin 52 hehtaaria, josta 12 hehtaaria on vuokrapeltoja. Vuonna 2013 niemelle perustettiin 4 hehtaarin kosteikot lisäämään alueen monimuotoisuuta ja vesiensuojelua.

1990 – luvun alussa alkoi minun tarinani ja pian sain seurakseni kaksi sisarusta, Henriikan ja Kristan. Lapsuuteni rakkaimmat muistot liittyvät kesäiseen maaseutuun sekä maatilantouhuihin sisarusten ja vanhempien kanssa. Pienestä asti tykkäsimme olla vanhempiemme mukana tilan askareissa, etenkin apuna eläinten hoidossa. Maatalon arjen huolet ja haasteet, eivät näkyneet lapsen silmin.

Olin yläasteella, kun meillä luovuttiin karjasta. Olo oli tuolloin kovin haikea, mutta silloin 16- vuotiaana minulla oli myös kova halu päästä ”syrjäkylältä” kaupungin sykkeeseen. Muutin parhaan ystäväni kanssa Kuopioon ja sain vielä lukiossa kolme vuotta lisäaikaa pohdiskella, mitä sitä tekisikään isona. Lukion loppusuoralla löysimme mieheni kanssa toisemme. Lukion jälkeen pohdin agrologin opintoja, mutta silloin maatalous tai tilan sukupolvenvaihdos tuntuivat vielä kaukaisilta ajatuksilta. Päätin hakea opiskelemaan matkailualan restonomiksi ja opintojen ohessa tein monenlaisia töitä niin myyjänä, tarjoilijana kuin vastaanottovirkailijanakin. Tuona seitsemänä vuonna otin ilon irti kaupunkielämästä ja sain kokeilla omien siipieni kantavuutta. Vanhemmat ovat aina kannustaneet meitä valitsemaan omat tiemme kiinnostuksen mukaan, jolloin niiden valintojen takana on ollut helppoa seistä. Tuohon aikaan maatalous ei tuntunut houkuttelevalta alalta. Epävarmuutta herätti erityisesti mediassa esiin nousevat uutiset maatilojen ahdingosta tai maatalouden syyllistäminen. Jossain syvällä sisimmissäni minulla oli kuitenkin tahtotila selvittää aika ajoin alitajunnastani noussut halu olla osa tilamme jatkumoa.

Opintojeni loputtua työskentelin muutaman vuoden Kuopiossa vastaanottovirkailijana, mutta aloimme mieheni kanssa kaipaamaan takaisin maaseudulle. Muutimme minun kotiseudulleni vuonna 2013 ja aloitin työskentelyn Halpa-Hallissa. Työskentelin muutaman vuoden kaupanalalla ennen kuin jäin äitiyslomalle. Päästiin kokemaan ’ruuhkavuodet’ sanan merkitys konkreettisesti. Esikoisemme syntyi joulukuussa 2015 ja seuraavan vuoden alussa mieheni perusti osakeyhtiön kolmen ystävänsä kanssa. Minä kävin samana vuonna agrologi opintojen pääsykokeissa ja lähdin syksyllä opiskelemaan agrologiksi monimuoto-opintoina. Monimuoto opiskelu mahdollisti opiskelun pikkulapsiarjen keskellä, vaikkakaan haasteetonta se ei ollut. Muutama vuosi sitten saatiin koululle Zoom -yhteys, jonka kautta luennoille pystyi osallistumaan omalla läppärillä kotoa käsin. Lähipäivinä vanhemmat auttoivat lastenhoidossa ennen lasten päivähoidon alkua, mikä mahdollisti opintojen jatkamisen keskeytyksittä.

Opinnot ovat olleet yksi tärkeimmistä syistä sille, että epävarmuus vaihtui varmuuteen oman tien löytymisestä. Opintojen myötä tapasin samanhenkisiä ihmisiä ja tietämys alasta sekä sen mahdollisuuksista sai aikaan palon lähteä selvittämään omia mahdollisuuksiani alalla. Reilu vuosi sitten lähdin mukaan MTK:n toimintaan, jonka kautta olen päässyt tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin, alan toimijoihin, saanut tietoa ja päässyt vaikuttamaan. Maatalous ei ole enää samalla tavalla ihmisten arjessa kuin muutama vuosikymmen sitten. Halusin omalta osaltani lähteä tuomaan maatalouden ja maaseudun lähemmäksi jokaisen arkea. Blogin kirjoittaminen lähti puhtaasti rakkaudesta lajiin.

2 Comments

  • Matti Mecklin

    Kiitos Nora Maria !

    Aivan mahtava tarina ja kuvavalikoima..imuroin kuvat koneelleni tiedostoon: Sukuasiat

    Laitan muuten tämän jututtusii Päivi Mecklinille, joka on meidän sukuseuran DNA spesialisti. Häntä varmaan kiinnostaa etenkin tuo sukutaulu.
    Päivi on ollut mukana neuvonantajana kun minun ja myös Sirkan DNA tutkimus tehtiin pari vuotta sitten,

    Tällaista tänään sunnuntaina 14.7. Ensi lauantaina 20.7 me kokoonnumme mökille viettämään mökin 50 v päiviä ja samalla muistelemaan tuota päivää ja 21.7 yötä, jolloin Niemelän tuvassa seurattiin televisiosta Armstrongin ensi askelia kuun pinnalla.
    Sitten aamun tultua muutimme vasta valmistuneelle kesämökille.

    t. matti ja sirkka

    • NooraMaria

      Kiitos Matti ja Sirkka! Ihana kuulla 🙂 Tätä oli mielenkiintoista kirjoittaa ja samalla tutustua paremmin tilan historiaan. Mukava kuulla myös sukulaisten muistoja tilalta ja tämän alueen tapahtumista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *